Kävin keikalla: Ghost World, Seksihullut, Love Sport Vastavirrassa Tampereella 25.7.2020

Ghost World, Seksihullut, Love Sport
Vastavirta-Klubi, Tampere
25.7.2020

KORONA-AJAN KEIKKARAPSATAUKO ON OHI (…ainakin väliaikaisesti)!!

On mielenkiintoista ja suorastaan outoa kirjoittaa pitkästä aikaa keikkaraporttia. Siis aitoa livekeikkaraporttia, ei mitään striimin ääreltä kirjoitettua kyhäelmää. Tälle keikalle mennessä piti ihan miettiä, että milloin sitä oli viimeksi tullut todistettua kunnolla musiikkia livenä esimerkiksi keikkaklubilla. Laskelmieni tulokseksi tuli, että edellisestä keikasta oli kulunut peräti yli viisi kuukautta. Mielettömän pitkä aika. Tämä hiljaiselo päättyi kuitenkin heinäkuun illassa Tampereen tunnelmallisella Vastavirta-klubilla, kun lavan valtasivat Love Sport, Seksihullut sekä Ghost World. Jatka lukemista ”Kävin keikalla: Ghost World, Seksihullut, Love Sport Vastavirrassa Tampereella 25.7.2020”

Kirjoittajavieras: Kallion katoilla soittava saksofonisti yhdistää koronan eristämät kuulijat

Musiikki yhdistää kuulijoitaan festareilla, yläasteen musiikintunneilla, zumbassa, vappukulkueessa, vaateostoksilla. Musiikkia voi kuunnella yksinkin – lenkillä älypuhelimesta, olohuoneessa kotiteatterin kaiuttimista. Mutta entä musiikki, jota kuunnellaan yksin, mutta silti yhdessä?

Jatka lukemista ”Kirjoittajavieras: Kallion katoilla soittava saksofonisti yhdistää koronan eristämät kuulijat”

Helposti lähestyttävää taidetta – haastattelussa Kalevi Suopursu

Triangelin artistihaastattelussa on tälläkertaa vieraana VHS-taituri, ohjaaja, muusikko ja alakulttuuripersoona Kalevi Suopursu! Puhumme Kalevin kanssa tässä kaksiosaisessa haastattelussa muun muassa Kalevi Suopursun artistihahmosta, VHS-kaseteista ja VHS-estetiikasta, karaokesta sekä tietysti Kalevin uudesta levystä Yksin yksiössä. Jatka lukemista ”Helposti lähestyttävää taidetta – haastattelussa Kalevi Suopursu”

Kuuntelin levyn: Talk Talk – Spirit of Eden (1988)

Talk Talk on yksi 1980-luvun pop-musiikkikentän mielenkiintoisimmista nimistä. Ainakin jos asiaa suhteuttaa yhtyeen kehityskäyrään, ja siihen, mitä kaikkea bändi sai aikaan viisi levyä kestäneellä urallaan. Vuoden 1982 debyyttilevy The Party’s Over on vielä täynnä suoraviivaisia (mutta toimivia) synthpop-vaikutteita, ja esimerkiksi yhtyeen keulahahmon Mark Hollisin taidokkuus biisintekijänä on kuultavissa jo tuolla levyllä. Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Talk Talk – Spirit of Eden (1988)”

Kuuntelin levyn: Karina – 2

Karin Mäkirannan ja Helmi Tikkasen luotsaaman Karinan toinen albumi on täällä. Levy kantaa simppelisti nimeä 2. Tuntuu ettei tällä levyllä ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Kansikuvasta lähtien kaikki on tyylikästä ja hiottua. Itse musiikki imee kuulijan heti alkusekunneista lähtien mukaansa. Tämä on hyvän dreampop-levyn merkki. Toisaalta, heitetäänpä taas kaikki genrekikkailut roskiin. Tässähän on kyse taiteesta. Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Karina – 2”

Synamusiikkia omaehtoisesti – haastattelussa Tams

On pitkästä aikaa artistihaastattelun aika. Tällä kertaa ääneen pääsee joensuulaislähtöinen synamusiikkia tekevä Tuukka Tams. Tamsin kotikutoisen suomenkielellä tehdyn synamusiikin on jo huomioinut muun muassa Ylex, Radio Suomi sekä Soundi-lehti. Artistin uusin julkaisu on 28. helmikuuta julkaistava EP Aikahyppy 2, joka nimensä mukaisesti on jatkoa viime vuoden puolella julkaistulle ykkösosalle. Jatka lukemista ”Synamusiikkia omaehtoisesti – haastattelussa Tams”

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑