Norjassakin osataan tehdä parhaimmillaan erinomaista tunnelmallista poppia. Olen saanut huomata sen viimeistään parin viime vuoden aikana. Yksi näistä tunnelmallisen indiepopin kärkinimistä Norjassa on Emilie Nicolas, jonka uusin levy Requiem Emile julkaistiin viime kesäkuussa.
Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Emilie Nicolas – Tranquille Emile”
Voiko tähän kuolla on Panssarijunan neljäs albumi. Yhtye on rauhoittunut hieman, sillä siinä missä aikaisempien albumien kappaleiden teksteissä esiintyneet vierailut esimerkiksi huumeluoliin loistavat poissaolollaan, myös kappaleiden temmot ovat hieman tippuneet.
Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Panssarijuna – Voiko tähän kuolla”
Kotimainen indie voi tällä hetkellä hyvin. Omakustanteiden ja pienlevymerkkien julkaisutoiminta on vireää ja hyvää materiaalia ilmestyy paljon. Mutta toisin kuin on radiota varten tehtävän bulkkimusiikin suhteen, saturaatiopiste ei ole näkyvissä.
On pakko myöntää, että en ole mikään suuri kantrimusiikin ystävä, mutta männävuosina kyseisestä genrestä on tullut vastaan joitakin poikkeustapauksia, joita on ollut mukava kuunnella. Kacey Musgraves on allekirjoittaneelle yksi viimeisimmistä tuttavuuksista tästä genrestä.
Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Kacey Musgraves – Golden Hour”
Litku Klemetti nousi Suomen vaihtoehtopopin mielenkiintoisimpien nimien joukkoon viime vuonna. Nyt on kakkoslevyn aika. Tapahtuuko taikoja?
Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Litku Klemetti – Taika Tapahtuu”
Jukka Nousiainen lähestyy kuulijoitaan kolmannella pitkäsoitollaan. Myös erityisesti maailman parhaana livebändinä tiedetystä Räjäyttäjistä tuttu Nousiainen on ahkera mies, ja kaikkien muiden kiireiden ohella soololevyjäkin on nyt tullut neljässä vuodessa jo kolme. Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Jukka Nousiainen – Ei enää kylmää eikä pimeää”
Triangeli 