Musiikki yhdistää kuulijoitaan festareilla, yläasteen musiikintunneilla, zumbassa, vappukulkueessa, vaateostoksilla. Musiikkia voi kuunnella yksinkin – lenkillä älypuhelimesta, olohuoneessa kotiteatterin kaiuttimista. Mutta entä musiikki, jota kuunnellaan yksin, mutta silti yhdessä?
Jotkut vääräoppiset sanovat että jalkapallo on vain osa elämää. Totuus on tietenkin se, että elämä on vain osa jalkapalloa.
Kliseet sikseen, futisbuumi nostaa päätään menestyshullun kansan keskuudessa nyt kun arvokisapaikka on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Tähän kelkkaan myös Triangeli haluaa mukaan, ja mikäpä sen parempi ja luontaisempi keino kuin futisaiheisesta musiikista kirjoittaminen.
Jatka lukemista ”Uskon Huuhkajiin – jalkapallon ja musiikin liitto”
Haastattelussa Seessalo avaa Triangelin lukijoille mieltään niin omasta itsestään, inspiraation lähteistään kuin kirjoitusprosessistaankin.
Jatka lukemista ”Rento ja ennakkoluuloton ote – haastattelussa Santeri Seessalo”
Viime vuonna debyyttinsä julkaissut sekä Essi Niemisen ja Eeva Lietosen duosta kvartetiksi kasvanut indielupaus Linkopii ja kymmenisen vuotta kasassa ollut powerpop-yhtye Merries yhdistävät voimansa Hailuoto-splitillä.
Jatka lukemista ”Kuuntelin levyn: Linkopii / Merries -split Hailuoto”
Vuosi sitten kirjoitin pohtien kysymystä, miten musiikkia kuunnellaan. (Tästä artikkeliin.) Päädyin tavoitteeseen kuroa pienemmäksi aukkoa musiikillisessa sivistyksessäni ja oppia samalla nauttimaan musiikista.
Tämä kirjoitus kertoo siitä, mitä tämän päätökseen jälkeen on tapahtunut. Siitä miten pyrin löytämään uusia lempikappaleitani sekä hankkimaan mieltä lämmittäviä musiikkikokemuksia vuoden ajan.
Jatka lukemista ”Kirjoittajavieras: Musiikkitajuttoman vuosi – uusia lempikappaleita etsimässä”
Talvi on masentavaa aikaa. Siitä kertoo myös Triangelin joulutauko, joka on venynyt jo miltei kahden kuukauden mittaiseksi.
Totaalisen apatian vallassa riutuva toimitus odottaa jo kuumeisesti kevättä, joka ei tänäkään talvena tunnu saapuvan koskaan. Vaikka onhan päivä jo pidentynyt ja muita kliseitä.
Kuuntelin jokin aika sitten Yle Radio Suomelta Levylautakuntaa. Ohjelmassa erilaiset musiikkialan toimijat arvioivat viihteelliseen tyyliin soitettavia musiikkiuutuuksia.
Yleensä esitykset soljuvat sujuvasti aivojen lävitse jättämättä muistijälkiä, mutta ladyboystä kertova kappale jäi mieleen välittömästi. En edes yritä väittää, ettenkö olisi vetänyt ensimmäistä mielleyhtymää Leevi and the Leavingsin groteskin ja järisyttävän kauniin kuvaston välimaastossa taiteilevaan maailmaan.
Mainittakoon että tämän mielleyhtymän ovat saaneet kaikki Rosita Luusta kirjoittaneet, ja tekijää tämä varmasti jo haukotuttaa.
Jatka lukemista ”Vaistonvaraisuutta ja kollektiivista riemua – haastattelussa Merita Berg”
Voiko stream olla varteenotettava vaihtoehto konsertin kokemiselle paikan päällä?
Finnkino tarjoaa toisinaan isoja rock-konsertteja mutta erityisesti oopperaa elokuvateattereissaan, ja kotioloissa esiintymisiä voi katsoa vaikkapa YouTubesta.
Konserttitallenteita on toki ollut olemassa maailman sivu, esimerkiksi livelevyjä ja konserttivideoita. Suoraa lähetystä katsellessa voi kuitenkin melkein aistia olevansa tilanteessa läsnä. Vai voiko?
Jatka lukemista ”Konsertissa kotisohvalla – streamattua harmonikkataidetta”
Radio on minulle ongelmallinen media. Ajatushan on kaunis, ammattilaiset ovat valinneet puolestani musiikkia mitä kannattaa kuunnella.
Mutta olisivatpa he ammattilaisia taiteen ja kulttuurin alueella, eivätkä taloustieteen ja markkinoinnin.
Ultramariini
Ravintola Torvi, Lahti
13.10.2018
Matti Johannes Koivun sooloalbumit ovat olleet hyviä, mutta akustisvoittoisina ja jotenkin hyvinkin aikuisen kuuloisina jättäneet kaipaamaan sitä bändiä, josta mies tuli tunnetuksi.
Jatka lukemista ”Kävin keikalla: Ultramariini Torvessa Lahdessa”
