Kuuntelin levyn: Linkopii – Lanteet

Linkopii – Lanteet, 2020 (Luova Records)

Linkopii is BACK!

Elokuussa 2018 julkaistu bändin debyyttilevy Nahkaa saa nyt seuraajan, kun kakkoslevy Lanteet on kaiken kansan kuultavilla. Lanteita kuvaillaan seuraavanlaisesti Luova Recordsin nettisivuilla:

”Yhtyeen ilmaisu on aiempaa moniulotteisempaa. Tutun jytämenon lisäksi kuullaan jopa aikaisempaa rouheampaa pörinää ja stoner rockin maailmasta muistuttavia psykedeelisiä kitaravalleja. Linkopii on edelleen Linkopii, mutta entistä kovempi – ja välillä myös herkempi.”

Nimenomaan astetta monipuolisempi ote kuvaa varsin hyvin tätä levyä. Jo Lanteiden avausbiisi 2005 kertoo siitä, missä nyt mennään. Heleät ja korvaan miellyttävällä tavalla takertuvat laulumelodiat kuulostavat aiempaakin paremmilta, oikeaan suuntaan on siis menty.

Essi Niemisen ja Eeva Lietosen lauluharmoniat natsaavat luonnollisella tavalla erityisen hyvin yhteen, ja niitä kuuntelee mielellään. Myös levyn nimikkobiisi on levyn ehdottomia huippukohtia, jos nyt näin tasaisen vahvalta levyltä sellaisia on edes tarve nostaa esille. Ohjeeni kaikille levyä kuunteleville onkin se, että antakaa hyvän levykokonaisuuden viedä ja pitää otteessaan. Nupit kaakkoon ja täyttä ajoa!


Bändin melodisempi ote tarjoaa maistuvan vastapainon koville rock-ralleille kuten Keppi, Housu ja Ollaan Hiljaa. Vedettiin sitten hitaammin tai täydellä ajovaihteella, on Linkopiin bändisoitossa jotain luontaista vetoa, jota ei pelkällä studiokikkailulla saada aikaiseksi. Reenikämpällä on selkeästi tehty hommia.

Linkopiin kohdalla parasta on se, että bändin tekemisestä on alusta alkaen paistanut vastustamattomasti läpi tietynlainen orgaanisuus ja luonnollisuus, ja siitähän hyvässä rock-musiikissa monesti on kysymys. Vielä kun tämä höystetään tajuntaan läpi tunkeutuvilla riffeillä, junan lailla jyskyttävällä bassolla, ja lauluharmonioilla, kuluu reilu 40-minuuttinen Lanteiden parissa kovin rattoisasti. Lopulta sitä tajuaa, että tässä saattaa olla yksi tämän vuoden kovimmista kotimaisista julkaisusta härmän rock-kentällä. Siis ihan oikeasti.

Artikkelikuva: Liisa Tani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: