Jotkut vääräoppiset sanovat että jalkapallo on vain osa elämää. Totuus on tietenkin se, että elämä on vain osa jalkapalloa.
Kliseet sikseen, futisbuumi nostaa päätään menestyshullun kansan keskuudessa nyt kun arvokisapaikka on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Tähän kelkkaan myös Triangeli haluaa mukaan, ja mikäpä sen parempi ja luontaisempi keino kuin futisaiheisesta musiikista kirjoittaminen.
Siispä, perjantaina kun Huuhkajat käyvät Liechtensteinin kimppuun, voi niin Telia 5G Areenalla, toreilla ja kotisohvallakin kuulla seuraavanlaista ääntelyä:
Musiikkia stadioneilla
Jalkapallo ja musiikki nivoutuvat monella tapaa yhteen, ja esimerkiksi erilaisia kannatuslauluja on jokaisella joukkueella. Iso futismusiikin osa-alue onkin kappaleet joilla ei ole alun perin tekemistä jalkapallon kanssa, mutta jotka on otettu käyttöön joukkueen tai sen kannattajien toimesta.
Maaotteluissa ennen ottelun alkua soitetaan luonnollisesti molempien joukkueiden kansallislaulut.
Sen sijaan klassisin ja tunnetuin esimerkki seurajoukkueiden otteluissa käytettävästä musiikista on varmastikin alun perin 1940-luvulla Broadway-musikaaliin Carousel sävelletty You’ll Never Walk Alone, jonka liverpoolilainen Gerry and the Pacemakers versioi vuonna 1963. Yhtyeen keulakuva Gerry Marsden esitteli kappaleen Liverpoolin manageri Bill Shanklylle ja pian joukkueen kannattajat jo lauloivatkin kappaletta pelien alussa. Ja tekevät niin edelleen.
Nostan kuitenkin esiin toisen englantilaisen joukkueen peliensä alussa käyttämän ”intronauhan.” Nykypäivänä isojen joukkueiden harjoituspelimatkat (tai raadollisemmin ilmaistuna bisnesmatkat) ympäri maapalloa ovat arkipäivää, mutta osattiin sitä aikaisemminkin. Lontoolainen Chelsea vei pelaajansa Karibialle vuonna 1964. Joukkue pelasi ystävyysotteluita neljällä Karibianmeren saarella.
Yksi näistä oli Jamaika, ja joukkueen pelaajat innostuivat reggaesta, skasta ja rocksteadystä. Kotiin palattuaan he vaativatkin jamaikalaista musiikkia soitettavaksi ottelutapahtumissa. Yksi kappaleista oli The Harry J Allstarsin The Liquidator, joka soi Stamford Bridgellä tänäkin päivänä ennen ottelun alkua.
Kannattajien ääni
Valmiit laulut ovat tietysti vain pieni osa jalkapallon katsomokulttuuria. Kenties tärkeämpi osa ovat kannattajien itse tekemät laulut eli chäntit. Tyypillisimmillään nämä ovat tunnettuihin melodioihin tehtyjä uusia sanoituksia.
Samat sävelet kiertävät stadionilta ja maasta toiseen, mutta sanoitukset ovat tietenkin jokaisen joukkueen kannattajien itselleen ja joukkueelle sopivaksi muokkaamia. Kannattajien lauluissa osansa saavat niin oman joukkueen sankarit kuin vastustajatkin. Siinä missä omia kehutaan, annetaan vastustajan kuulla joskus kunniansa kovallakin kielellä.
Saadakseni sisäpiirikatsauksen Huuhkajien peleissä kuultaviin chantteihin otin yhteyttä Suomen Maajoukkueen Kannattajat RY:n puheenjohtajaan Jussi Hartikaiseen.
Olympiastadionin pohjoiskaarteessa normaalisti otteluissa kotiaan pitävä SMJK on itseoikeutetusti Suomen suurin ja kaunein kannattajaryhmä, ja viime aikaiset maajoukkueen hyvät otteet ovat kasvattaneet sen suosiota ja tietenkin myös ääntä entisestään.
On todettu, että innokas ja äänekäs kannattaminen kiirii myös pelaajien korviin, ja kotikatsomon tuki (miksei myös äänekkään vieraskannatusryhmän tuki) on monesti merkittävässä osassa ottelun ratkaisua. Samaa mieltä on myös Hartikainen.
”Uskon, että pelaajat saavat lisää virtaa, itseluottamusta ja taistelutahtoa pelaamiseen. Uskon myös, että tämä merkitys on iso, minkä näkee varsinkin silloin, kun pelaajat tulevat kiittämään yleisöä ja Pohjoiskaarretta.”
Aktiivinen kannattajaryhmä on myös elinehto sille, että koko katsomo saadaan mukaan kannustamaan omiaan.
”Kyllähän se tunnelmaa luo myös muillekin katsojille. Ja vähitellen alkaa tuntua, että sitä jopa odotetaan. Ainakin Huuhkajien peleissä kuuluu kommentteja, että niitä meidän vetämiä yhteishuutoja kaivataan.”
Miten sitten kappaleet päätyy SMJK:n ”laululistalle” sekä miten chantit valikoituu laulettaviksi kulloisessakin tilanteessa? Suosittu kannattajien yhteydenpitokanava on keskustelupalsta FutisForum². Sen kautta myös laulukirja
”Käytännössä ff2:n laulukirja -topicin pohjalta. Sinne tulee jatkuvasti hyviä ehdotuksia, joista sitten lähdetään kokeilemaan joitakin uusia. Nyt on ollut poikkeuksellinen tilanne, ettei uusia ole juuri kokeiltu näissä karsinnoissa.”
Uusia kappaleita näihin karsintoihin on siis otettu säästeliäästi, mutta päävalmentaja Markku Kanervaa ylistävä kappale, italialaisen Un giorno all’improvvison pohjalta tehty Riveluutio on sentään läpäissyt seulan.
”Ainoastaan Riveluutio on otettu mukaan. Ja syy on se, että capot ovat halunneet antaa mahdollisimman vahvan kannustuksen koko ajan matseissa. Uuden opettelu syö aika pitkäänkin energiaa muilta chanteilta. Chantit valikoituvat capojen fiiliksen mukaan, mutta kuitenkin he pyrkivät seuraamaan peliä sekä kaarteen fiilistä.”
Arvokasta työtä tekevät capot ansaitsevat tässä toki maininnan. He johtavat kannattajaryhmän laulua kapellimestareiden tavoin, rytmittävät chantteja ja viime kädessä valitsevat laulettavat chantit. Työvälineinään vain erittäin epämukavalta näyttävät rakennustelineentyngät joilla roikkuvat ottelun ajan ja megafonit.
Vaan mitkäpä ovat puheenjohtajan omat suosikit SMJK:n lukuisista chanteista?
”Tällä hetkellä kaksi on ylitse muiden, eli klassikko Oi Suomi on, sekä tämä uusin, Riveluutio.”
Uskon Huuhkajiin
Varta vasten jalkapallojoukkueiden kannatukseen sävellettyjä ja sanoitettuja kappaleitakin on tietenkin olemassa, enemmän tai vähemmän onnistuneita sellaisia. Mutta siinä missä jääkiekkomaajoukkueelle tällaisia kappaleita tehdään joka kevät, ovat Huuhkajien kannattajat olleet pitkään paitsioasemassa.
Tilanteeseen on kuitenkin viimeinkin saatu parannusta, ja kappale nouseekin kertaheitolla klassikkosarjaan. Sen uskaltaa sanoa jo nyt, vaikka Uskon Huuhkajiin on vasta muutaman kuukauden iässä. Kappaleesta vastaa taiteilijanimellä Rock-Siltanen esiintyvä muun muassa Räjäyttäjistä ja Talmud Beachista tuttu Mikko Siltanen.
Rock-Siltanen tiedosti ongelman kannatuslaulun puutteesta, ja päätti tarttua toimeen.
”Idea biisiin lähti ihan puhtaasti omasta kannatuksesta. Ajattelin että Suomen maajoukkueella pitäisi olla kannatuslaulu, joka nostattaisi tunnelmaa ja auttaisi heitä kisoihin. Koska kukaan muu ei sellaista tehnyt, ajattelin että pitää tehdä itse.”
Triangelin toimituksesta löytyy vahvaa alasarjataustaa, ja siemen jalkapalloinnostukseen on kylvetty joskus 90-luvun alussa Nastolan urheilukeskuksessa. Vastaavanlaisen selvityksen jalkapallohistoriastaan antaa myös Siltanen.
”Oma futishistoriani lähtee 80- ja 90 -lukujen taitteesta Jyp-77:sta. Sen jälkeen pelasin JJK:ssa ja sittemmin myös Kampuksen Dynamossa. Nykyään pelaan puolustajana Soho SS ikämiehissä Tampereella. Suomen maajoukkueen pelaajien lisäksi omia suosikkipelaajia ovat muun muassa Marco Van Basten ja Ruud Gullit Hollannin maajoukkueesta.”
Miten sitten mies aikoo juhlistaa vääjäämätöntä, eli Suomen voittoa Liechtensteinista?
”Kyllä siinä itku tulee kun Suomi menee arvokisoihin. Kyyneleet valutan oluttuoppiin, jonka juon ilooni.”
Oluttuoppeja kuluu todennäköisesti useita ympäri Suomea perjantai-iltana, kenties jo ennen ottelun alkua jännityksen lieventämiseen, ehkäpä sen aikanakin, ja varsinkin ottelun loputtua kun voitonjuhlat alkavat.
Joku varmaan miettii, että kylläpä varsinkin historian tuntien kirjoittaja latelee varsin itsevarmaa tekstiä. Tähän vastaan Rock-Siltasen sanoin: Mä uskon Huuhkajiin!
Artikkelikuva: Petteri Lehtonen
Suomi – Liechtenstein EM-karsintaottelu perjantaina 15.11. klo 19
Triangeli 
Vastaa