Kuuntelin levyn: Robyn – Honey

Nykypopin kärkinimiin kuuluva Robyn julkaisi viime vuonna 8 vuoden levytystauon jälkeen kauan odotettua uutta tuotantoa. Honey jatkaa tavallaan etenkin Robynin tunnetuimmista kappaleista tutuksi tullutta linjaa, mutta mukana on paljon uusiakin tuulia. Honey on julkaisu, jota voi kutsua melko helposti konseptialbumiksi. Yhdeksän biisiä käsittävän levyn aihepiirit pyörivät pääasiallisesti ihmissuhdeteeman ympärillä. Menneestä rakkaudesta selviäminen ja eteenpäin jatkaminen muodostavat levyä kannattelevan punaisen langan.

There’s this empty space you left behind
Now you’re not here with me
I keep digging through our waste of time
But the picture’s incomplete
’Cause I’m missing you

Välillä on helppo unohtaa se fakta, että Robynin musiikkiura on kestänyt jo reilusti yli 20 vuotta. Ehkä yksi osasyy tähän on se, että Robyn kuulostaa laulajana ja lauluntekijänä edelleen uusiutumiskykyiseltä ja sitä kautta vahvalta. Kaikista kovimmilla artisteilla on yleensä taito saada omat julkaisunsa kestämään aikaa hyvin, ja voisinkin kuvitella, että Honey voi havitella tulevaisuudessa omassa genressään jonkinlaisen klassikkoalbumin asemaa.

Honeyn yhdeksän kappaleen kattaus ei jätä biisimateriaalin puolesta hutikudeille paljoa tilaa, eikä tältä levyltä monia tyhjäkäynnin hetkiä löydykään. Levyn alkupuoliskolta parhaiten esiin nousee rytmikäs avausbiisi Missing U, jonka sanoitukset viitoittavat tietä koko albumin keskeisiin teemoihin. Levyn seuraava huippukohta on hienoja laulu- sekä synamelodioita sisältävä Because It’s In the Music, joka tuo etäisesti mieleen jopa Princen 1980-luvun tuotannon.

Myös levyn keskivaiheilta löytyvät Send To Robin Immediately sekä levyn nimikkobiisi Honey ovat kiistatta tämän albumin timantteja. Send To Robin Immediately on rakennettu biisinä niin, että sen rytmikkyys ja toistettavat teemat naulitsevat kuuntelijan upeasti. Myös hieman nopeatempoisempi Honey on hieno esimerkki Robynin tyylistä tehdä biiseistä kokonaisuuksia, jotka kasvavat ja kasvavat upeasti lopun huipentumaan saakka.

90-luvun tunnelmia ja housemusiikin soundimaailmoja hipova Between the Lines tuo hyvää vaihtelua levyn tyyliin tätä edeltäneen parivaljakon jälkeen. Jälleen kerran keskiössä oleva musiikin rytmikkyys viehättää. Myös tätä seuraava Beach2k20 jatkaa tyylillisesti samalla, rennolla mutta vahvasti rytmikkäällä teemalla.

Levyn huipentuma on päätöskappale Ever Again, joka nivoo hienosti levyllä läpi käytyjä teemoja yhteen.

Never gonna be brokenhearted
Ever again
(That shit’s out the door)
I’m only gonna sing about love
Ever again

Honey on albumikokonaisuus, jonka sanoituksissa ei lopulta jäädä kärvistelemään menneeseen tai päättyneen ihmissuhteen aallonpohjaan. Levyn sanoma ja teemat käsittelevät emotionaalisesti vahvoja aihepiirejä, ja Robynin musiikillinen toteutus näiden aihepiirien ympärillä on vähintäänkin yhtä vahvaa.

On mielenkiintoista seurata, mitä ruotsalaisartisti tekee seuraavaksi urallaan. En tiedä johtuuko se Robynin hienosta lauluäänestä, mutta hänen taidokkuus luoda upeita tunnelmia musiikin avulla tuo minulle mieleen esimerkiksi Kate Bushin. On myös taidokkaan artistin merkki, että pystyy vielä pitkänkin uran tehneenä kuulostamaan hyvällä tavalla aikaan ja paikkaan kuulumattomalta, ajattomalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: