Rento ja ennakkoluuloton ote – haastattelussa Santeri Seessalo

Turkulainen taiteen sekatyömies Santeri Seessalo julkaisi vastikään kolmannen sooloalbuminsa Ihmeiden aika. Musiikin lisäksi Santerin tekstit ovat löytäneet tiensä myös muun muassa kirjan kansien väliin.

Haastattelussa Seessalo avaa Triangelin lukijoille mieltään niin omasta itsestään, inspiraation lähteistään kuin kirjoitusprosessistaankin.

Aluksi mies viihdytti töillään vaan itseään, korkean itsekritiikin estäessä tuotosten esittelyn muille. Lopulta hän kuitenkin päätti, että muidenkin on aika saada nauttia työn jäljestä:
”Kaikkea luovaa on tullut tehtyä. Nuorempana se jäi enimmäkseen pöytälaatikkoon, korkean itsekritiikin johdosta. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin, että nyt saa riittää. Oli aika vetää julkaisuja pihalle. Viime vuodet ovat olleet tuotteliaita. Tyyliini kuuluu naivismi, tragikoomisuus, camp-fiilis ja pieni hiomattomuus.”

Itsekritiikkiä pitää tietenkin olla, mutta sille ei saa antaa kaikkea valtaa. Tässä Seessalo on valmentanut itseään, ja tulosta on tullut.
”Välillä omat tekemiset hävettää, mutta en anna sen rajoittaa tai vähentää luovuutta. Tällä hetkellä musiikki tuntuu omimmalta jutulta ilmaista itseään, mutta tykkään myös kirjoittaa ja piirtää. Vaihtelu virkistää ja oikeassa suhteessa noi jutut tukee toisiaan.”

Elämän tarkoitusta etsimässä
Miten Seessalo sitten päätyi taiteilijaksi?

”Mulle tuli, hieman läpällä, 23-vuotiaana ajatus että voisi ruveta taiteilijaksi, koska en keksinyt elämälle muutakaan tarkoitusta. Kelasin että se on enimmäkseen asennekysymys. Silloin mulla ei ollut teknisiä taitoja oikein mihinkään, mutta ajattelin että tekemällä oppii.”

Ennen musiikintekijäksi ryhtymistä Seessalon ajatukset olivat kirjallisuudessa. Esikoisromaani Nollasta sataan ilmestyi vuonna 2018. Samalla mies oli kuitenkin jo menettämässä itseään musiikille bänditoiminnassa.

”Ensimmäinen suunnitelma oli kirjoittaa kirja, koska luin valtavasti kirjallisuutta silloin. Kun sitten aloitin kirjoittamisen, en osannut edes pilkuttaa, tai tiennyt ylipäätään miten kirja pitäisi tehdä. Onneksi siinä sivussa oli myös bändiprojekteja, joiden kautta opin paljon musiikin tekemisestä. Hääräsin taustalla, usein bassottelin ja hoidin käytännön juttuja. Keikkailu tuntui olevan tie hauskempaan elämään: pääsi esiintymään ja tapasi ihmisiä, semmosta pienimuotoista seikkailua.”

Seessalon kolmannen sooloalbumin Ihmeiden ajan kansi. Kuvan on piirtänyt Seila Eloise

Bänditoiminta sytytti kipinän tehdä myös omia kappaleita, ja äkkiä niitä olikin kasassa jo levyllisen verran. Seessalon tahti on hurja, onhan parin vuoden aikana ilmestynyt jo kolme albumia ja kirja. Lisäksi soolokeikkailu täyttää tyhjän ajan, mikäli sellaista esiintyy. Niinpä bänditoiminnan hitaus ja kompromissit ajoivat miehen tekemään oman eräänlaisen kompromissin, ryhtymisen soolohommiin.

”Aluksi ajattelin että biisien tekeminen ei ole mun juttu, mutta väärässä olin. Kun olin saanut kirjan kasaan, mietin seuraavaa siirtoa ja kokeilin oman musiikin tekemistä. Yllätyin siitä kuinka paljon biisejä rupesi tulemaan. Ehkä ahkera kirjoittaminen oli aukaissut oman äänen, en tiedä. Aluksi oli tarkoitus hommata taustabändi, mutta kun se tuntui vaikealta, niin ajattelin että vedetään sitten yksin perkele! Halusin että hommat lähtisivät nopeasti rullaamaan.”

Kirjoittamisesta ja innoittajista

Kirjailijana kirjoittaminen leimaa tietenkin vahvasti Santeri Seessalon prosessia, ja hän sanookin tekstin olevan usein lähtökohta kappaleeseen, ja sävellys tulee monesti vasta toisena. Tekstien inspiraatio on omassa elämässä, vaikka fiktio sekoittuukin faktaan jatkuvasti.

”Harmillisesti en uskaltanut ekasta kirjasta tehdä täysin henkilökohtaista, mutta poimin kuitenkin siihen paljon asioita omasta teini-iästä. Esimerkiksi rakkauden kaipuusta ja seksuaalisesta turhautumisesta, ihan perusmatskua. Samanlainen faktan ja fiktion sekoittelu on läsnä musiikissani. Yksi hyvä tapa on liioitella jotain tapahtunutta valtavasti, tai sitten vaikka miettiä että mitä olisi voinut tapahtua. Kuuntelija tai lukija saa sitten itse arvailla mikä on totta ja mikä ei.”

”Samanlainen faktan ja fiktion sekoittelu on läsnä musiikissani. Yksi hyvä tapa on liioitella jotain tapahtunutta valtavasti.”

Inspiraatio iskee mieheen usein spontaanisti, ja siksi muistiinpanovälineiden on syytä olla aina mukana.

”Seuraava kirja on kuitenkin paljon lähempänä totuutta kuin tämä ensimmäinen, tai näin ainakin oletan. Improvisoin niin paljon, että etukäteen ei aina voi tietää. Parasta tekstiä tuli usein kun näppäilin juttuja spontaanisti kännykkään. Niinpä Nollasta Sataan -kirjasta on noin yksikolmasosaa kirjoitettu kännykällä ympäri Turkua. Kotona ajatus ei kulkenut yhtään, mutta ulkona oikein hyvin.”

”Biisit taas saattavat syntyä, kun tulee päähän joku aihe tai biisin nimi. Se voi tulla kaupungilla kävellessä tai kitaraa soittaessa kotona. Välillä teksti tulee kokonaan ennen melodiaa. Jotkut biisit syntyy yhdeltä istumalta, kun taas joitakin saattaa pyöritellä kauankin mielessään, esimerkiksi ennen nukkumaan menoa. Se on mukavaa ajantappoa, kun ottaa tarpeeksi rennosti.”

Tarinallisesta akustisesta menosta on helppo tehdä vertauksia ja arvailuita innoittajista, ja Seessalo hyväksyykin nämä esiin ponnahtavat nimet, kuten Kari Peitsamon.

”Suomalaisista varmaan Kauko Röyhkä ja nuori Kari Peitsamo ovat olleet merkittävimpiä. Molemmat ovat olleet tuotteliaita, eivät ehkä laadultaan tasaisia, mutta kiinnostavia. Heillä on parhaimmillaan todella hienoa lyriikkaa.”

seessalo
Santeri Seessalo kertoo lievästi väritettyjä tai täysin keksittyjä tarinoita itsestään. Kuva: Milla Ilkamo

Suomenkielinen musiikki ei tietenkään ole koko totuus, vaan miehen musiikkimaku ja vaikutteiden kirjo on laaja. Hän myös vihjailee tulevista linjamuutoksista ja bänditoiminnassa aktivoitumisesta.

”Ulkomaalaisista taas iskee 60-80 luvun britti- ja jenkkimusa. Heviä, rockia, folkia, punkia, poppia, elektronista – oikeastaan ihan kaikkea on tullut kuunneltua! Ihmeiden ajan muutamat rallit lähentelevät punkkia ja viimeiset biisit ovat elektronisia. Samanlaisia tyylikokeiluja on tarkoitus tehdä jatkossakin! Olisi tylsä jämähtää paikalleen.”

Kirjallisista innoittajista mies nimeää Charles Bukowskin, Henry Millerin, Philip Rothin ja Kalle Päätalon. Kirjalliset vaikutteet ovat varmasti vaikuttaneet myös kappaleiden tekstittämiseen, ja tämä lisättynä ahkeraan työntekoon onkin saanut aikaan kolmen albumin mitalla selvästi havaittavan kehityksen yksipuolisemmasta humoristisesta tyylistä kohti vivahteikkaampia ja mielenkiintoisempia tekstejä.

”Kehitys tullut osittain just tuon tiukan levytystahdin ansiosta. Se antaa liikkumatilaa. Päätös keskittyä enemmän tekemiseen, kuin miettimiseen oli oikea. Olin esimerkiksi hyvin epävarma Mysteerit selviää -levyn vakavammista biiseistä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna moni niistä onnistui sillä levyllä parhaiten.”

”Kun tekee musaa tällä tavalla, niin välillä mokaa, mutta vastapainoksi syntyy spontaanisti kovia juttuja. Vaikea sitä on itse etukäteen tietää mikä toimii ja mikä ei. Jotkut biisit mitkä toimii keikalla, ei toimi levyllä, ja päinvastoin. En tähtää täydellisyyteen, vaan siihen että olisin artistina edes jotenkin viihdyttävä ja mielenkiintoinen.”

Kaiken perustana on rentous ja spontaanius

Kolmatta levyä tehdessä Santeri Seessalo halusi pitää spontaaniuden mukana työskentelyssään.

”Pyrittiin levyn tuottajan Joonas Holmenin kanssa siihen, että meillä olisi rento ja ennakkoluuloton ote, kun äänitettiin Ihmeiden aikaa. Ostin esimerkiksi randomisti musalikkeestä munniharpun ja kazoon ennen kun menin studioon, ja kyllähän niille käyttöä löytyi.”

Spontaanius ja rentous toimii Seessalolle, ja kuin työtavan tehokkuutta alleviivatakseen mies kertoo, ettei ole jäänyt lepäämään laakereilleen viimeisimmän albumin ilmestyttyä toukokuussa, vaan uuden albumin työstäminen on jo täydessä käynnissä.

”Neljännen levyn laulut ja kitarat on jo äänitetty. Syksyllä jatketaan sen tekoa. Tällä kertaa äänittäjänä ja tuottajana häärii Puiset Heilat-yhtyeen taiteilijan Ville Suopajärvi. Minusta tällaisessa musiikissa on hyvä pitää semmoinen tekemisen meininki, ei pidä liikaa miettiä ja himmailla.”

Kuten jo todettua, liika itsekritiikki on pahasta. Kun siitä pääsee eroon, voi tuloksena syntyä uusia oivalluksia omasta työstä ja taiteesta.

”Kelasin että kaikista omista biiseistä ei tarvitse edes itse erityisesti pitää, tärkeintä on että ne pitävät jotain aitoa sisällään… Siksi semmoinen pieni häpeän tunne ei ole aina niin paha juttu. Ja kun oma tyyli löytyy, niin ei ole aina kovin vaikeaa olla tuottelias. Tuotantokulut pitää tietty pitää kohtuuden rajoissa, mutta onneksi tällaisen musiikin kanssa se on helppoa.”

Idolina Tapani Maskula

Seessalon debyyttialbumin kappale Maskula kertoo Tapani Maskulasta, jonka elokuva-arviot takavuosien Turun Sanomissa viehättivät ja puhututtivat elokuvaväkeä. Innokkaan elokuvien ja etenkin kultakauden Hollywoodin ystävän negatiivinen asenne silloiseen nykyelokuvaan ihmetytti ja huvitti. Mutta miten Santeri Seessalo liittyy Tapani Maskulaan?

”Hauskaa kun kiinnitit tuohon biisiin huomiota. Harrastin tosiaan elokuvia nuorempana paljonkin. Olin aikamoinen elitisti, itseasiassa. Maskula kirjoitti vielä niihin aikoihin Turun Sanomien takasivuille, ja niitä oli hauska lukea juuri tuon kriittisyyden ja vetävän kielen takia. Hän saattoi joskus kehua elokuvaa ja antaa sille 1 tai 2 tähteä.”

Seessalo pitää siis myös elokuvista, ja turkulaiselle Tapani Maskulan elokuva-arviot ovat tietenkin tuttuja.

”Kannattaa myös lukea Maskulan teksteistä koottu ”Intohimosta elokuvaan”- kirja, joka julkaistiin noin vuosi sitten. Nykyään seuraan häntä myös Twitterissä, eli jonkinlainen fani olen. Tuo Maskula-biisi on myös yksi vanhimpia soolokappaleitani minkä olen julkaissut.”

Esiintymällä vastapainoa kirjoittamiselle

Santeri Seessalon taiteen ytimessä ovat tekstit ja tarinat, mutta vastapainona kirjoittamiselle ja biisien tekemiselle toimii ihmisten ilmoille lähteminen keikkailun muodossa. Soittaminen yleisölle on myös toiminut kokonaan toisenlaisena haasteena, ja oppimiskokemuksena.

Santeri Seessalo esiintymässä. Kuva: Milla Ilkamo

”Kun aloitin keikkailun, tilanne oli hieman samanlainen kuin kirjoittamisen kanssa, eli en osannut laulaa enkä soittaa, mutta psyykkasin itseäni sillä ajatuksella että olisin ns. taiteilija. Ekat keikat olivat täyttä sähellystä, mutta jengillä tuntui olevan hauskaa, eli kai ne tajusi sen jutun. Innostuin ja hommasin niin paljon keikkaa että oli pakko treenata koko ajan, muuten ei olisi selvinnyt niistä. Siksi myös kehityin nopeasti. Eli kyllä se keikkailu kannattaa.”

Soolouran alkuaikojen kiivas keikkatahti on laantunut, mutta polte lavoille on tallella, ja lisääkin merkintöjä keikkakalenteriin mahtuisi.

”Tänä kesänä on ollut neljä keikkaa ja muutama on vielä sovittuna. Vähän lisää keikkoja kelpaisi kyllä, kunhan niistä ei jää tappiolle. Välillä omien biisien soittaminen jännittää paljon, mutta välillä taas on lavalla tosi rento olo ja voi jutustella yleisön kanssa levottomia.”

Toivottavasti Santeri saataisiin Varsinais-Suomesta esiintymään välillä myös hieman idemmäksi. Tätä odotellessa miehen musiikkia voi kuunnella ympäri Suomen ja maailman vaikkapa alla olevasta linkistä:

Artikkelikuva: Milla Ilkamo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: