Kirjoittajavieras: Musiikkitajuttoman vuosi – uusia lempikappaleita etsimässä

Vuosi sitten kirjoitin pohtien kysymystä, miten musiikkia kuunnellaan. (Tästä artikkeliin.) Päädyin tavoitteeseen kuroa pienemmäksi aukkoa musiikillisessa sivistyksessäni ja oppia samalla nauttimaan musiikista.

Tämä kirjoitus kertoo siitä, mitä tämän päätökseen jälkeen on tapahtunut. Siitä miten pyrin löytämään uusia lempikappaleitani sekä hankkimaan mieltä lämmittäviä musiikkikokemuksia vuoden ajan.

Mielessä vuoden mittaisella musiikkimatkalla on pyörinyt lähinnä kysymyksiä. Mistä uutta musiikkia oikein löytää? Ja mistä saa pitää ja mistä ei?

Palataan ajassa viime vuoden syyskuuhun.

Syyskuu – Banya

Banya tuli minua vastaan Instagramissa. Päivitys oli vanha, mutta ote Banyan Bad Girl -musiikkivideo sai kaivamaan artistin Spotifysta. Siitä tulee varsin pian yksi suosikeistani.

Olen ehkä tehnytkin ensimmäisen uuden musiikin löytöni! Googlettelen Banyaa, mutta osumiksi tulee lähinnä yhtyeen Facebook-sivut. Ensimmäisen singlen bändi on julkaissut vuoden 2017 joulukuussa. Kappale kantaa nimeä Don’t Be Pussy, ja sekin saa minulta pian paljon kuunteluaikaa.

Banyan kuvailee sivuillaan musiikkityyleikseen experimental pop, electronic ja k-pop. Minä kuuntelijana kuvailisin heidän musiikkiaan meneväksi, yllättäväksi ja hauskaksi.

Adikia-Klangi
Adikia, Kuva: Miika Lommi

 

Lokakuu – Adikia

Lokakuussa tein jälleen löytöjä Instagramin kautta kun toimittaja-ohjaaja Ina Mikkola mainosti ohjaamaansa musiikkivideota. Adikian Koskematon teki minuun vaikutuksen musiikkivideollaan, mutta myös biisinä. Feattaajien määrä kappaleessa on kunnioitettava – tutustuin yhden biisin aikana hyvin moneen minulle uuteen räp-artistiin.

Se, mikä Koskemattomassa viehättää on toki kappaleen asenne. Popittelin kappaletta innolla, suomalla sen sanomalle vain hyväksyttävän nyökkäyksen. Sitten törmäsin kolumniin, joka sai minut miettimään suhdettani kappaleeseen uudelleen.

Toimittaja Sanna Ukkola pohti tyylilleen tyypillisessä raflaavassa Ylellä julkaistavassa blogissaan, kuinka taiteen ilmaisun vapautta syö se, jos siitä osoitellaan stereotypioita, toksista maskuliinisuutta tai esimerkiksi fatshamingiä. Ukkola pohtii aihetta tv-sarjojen kautta, viitaten juurikin Ina Mikkolan kolumniin, jossa Mikkola oli osoittanut, kuinka aika on syönyt Sinkkuelämää-sarjan hohdon.

On vaikea olla samaa mieltä Ukkolan kanssa, mutta en voi olla pysähtymättä miettimään: onko sattumaa, että ihastuin Adikian kappaleeseen, jossa räpätään sukupuolten tasa-arvosta? Miten paljon musiikkimakuuni vaikuttaa muut, epätaiteelliset, arvoni?

Pimeinä lokakuisina iltoina pääsin pohdinnoissani jonkinlaiseen mielipiteeseen: ajattelen, että sanoma kuuluu osaksi taideteosta. Osassa sitä on vähemmän, osassa enemmän mutta erottaa niitä ei toisistaan voi.

Marraskuu

Näpyttelen viestin ystävälle: ”Saako Pyhimyksestä pitää?” Televisio, radio ja lehdet ovat huudattaneet Vain elämää koko syksyn ja nyt minäkin tiedän Helsingin Sanomien henkilöjutun kautta, kuka on Pyhimys.

Laitan Spotifysta soimaan hänen vanhaa ja uuttaa tuotantoaan. Se on ihan hyvää, mutta en klikkaile yhtään biisiä soittolistalle, josta löytyvät ne biisit joita haluan kuunnella vielä uudelleen.

”En oikeastaan tiedä. Ei kai enää”, ystävä vastaa. Niinpä niin, suosio voi viedä artistin cooliuden. Olen myöhästynyt.

Maustetytöt
Maustetytöt, Kuva Tero Ylioja / YLE

 

Maaliskuu – Maustetytöt

Ennen en ymmärtänyt ihmisiä, jotka voivat kuunnella samaa kappaletta peräkkäin monta kertaa. Jopa teininä, kun kulutin aikaa tanssitunneilla, saman biisin tahtiin treenaaminen rupesi ottamaan jossain vaiheessa päähän.

Mutta nyt olen löytänyt kappaleen, jonka haluan laittaa soimaan heti perään uudelleen, kun se päättyy. Se on Maustetyttöjen Tein kai lottorivini väärin.

Maustetytöissä ihastuttaa minua kaikki, mutta eniten ehkä sanoitukset. Yrittäessäni päättää mistä kohtaa Tein kai lottorivini väärin -kappaletta lainaisin, tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta copy pasteta koko teksti. Siinä ei olisi mitään järkeä, joten en tee niin. Jokainen voi varmaan kuunnella tekstiä ihan itse. Se on kaunis.

Toukokuu – Kaksi Pitkää Miestä

Yleisö taputtaa seisaaltaan ja saa rutistettua Kahdesta Pitkästä Miehestä (Iiro Ollilla & Hannu Risku) irti vielä yhden improtun biisin. Se saa yleisöltä otsikon Lapset tulevaisuuden polttoaineena. Olen juuri saanut nauttia Turku Improv Festivaleilla toukokuisena sunnuntaina tältä musiikki-improvisaatioduolta järisyttävän hyvän keikan. Vai pitäisikö sanoa esityksen.

Kahden Pitkän Miehen liveveto rakentuu yksinkertaisuudessaan niin, että yleisöltä pyydetyistä sanoista ja musiikkityylilajeista tarjoillaan ensiesityksensä saavia kappaleita.

Jonkun ”perusartistin” keikalla voi olla turhauttavaa kuulla uutta materiaalia – eihän niissä voi laulaa mukana! Toisin kuin voisi olettaa Kahden Pitkän Miehen kertosäkeet ovat usein niin tarttuvia (ja toistuvia), että mukaan pääse heti. Ja sekös nostattaa tunnelmaa.

En edes yritä selittää tarkemmin, mistä oikein on kyse – tämä bändi on vain käytävä jokaisen kokemassa itse. Sitä paitsi minun on turha jaaritella mitä tapahtui Turussa toukokuussa, kun seuraava esitys on jo kaikkea aivan muuta.

Heinäkuu

Tämän vuoden aikana, kun olen höristellyt korviani musiikille, olen kysynyt enemmän kuin saanut vastauksia. En edelläänkään ole ihan varma mistä musiikista on taiteellisesti/moraalisesti/trendikkäästi uskottavaa pitää.

Mutta ollessani vastaanottavainen kaikelle uudelle, että itselle uutta musiikkia tulee vastaan helposti. Olen opetellut nautiskelemaan. Kuuntelemaan hyviä biisejä uudelleen. Joissakin tapauksessa uudelleen ja uudelleen.

 

Teksti: Meri Parkkinen

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, esikoistietokirjaansa työstävä kirjoittaja ja yhä kehittyvä musiikkidiggari.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: