Konsertissa kotisohvalla – streamattua harmonikkataidetta

Voiko stream olla varteenotettava vaihtoehto konsertin kokemiselle paikan päällä?

Finnkino tarjoaa toisinaan isoja rock-konsertteja mutta erityisesti oopperaa elokuvateattereissaan, ja kotioloissa esiintymisiä voi katsoa vaikkapa YouTubesta.

Konserttitallenteita on toki ollut olemassa maailman sivu, esimerkiksi livelevyjä ja konserttivideoita. Suoraa lähetystä katsellessa voi kuitenkin melkein aistia olevansa tilanteessa läsnä. Vai voiko?

Koetin selvittää asiaa katsomalla YouTuben välityksellä harmonikkataiteilija Johanna Juholan johtaman trion Spaces, stories, scenery -konsertin Helsingin Musiikkitalolta. Konsertin järjestäjänä toimii Sibelius-Akatemia, josta Juhola on valmistunut musiikin maisteriksi vuonna 2008.

Harmonikka on upea ja monipuolinen soitin, jonka moni yhdistää mielessään ensimmäisenä Säkkijärven polkkaan ja vastaaviin pelimannitradition edustajiin.

Johanna Juhola on kuitenkin yksi niistä modernin kansanmusiikin tekijöistä, jotka todistavat että harmonikka taipuu moneen. Teemu Korpipään (elektroniikka) ja Jouko Kyhälän (koskettimet, midihuuliharppu) tuella hän onkin kasannut varsin kiehtovan esityksen, jonka kappaleista monet ovat erityisesti tälle triolle sävellettyjä.

Konsertin kaksi ensimmäistä kappaletta olivat rauhallisia ja tunnelmallisia sävellyksiä, joissa ambient-äänet tukivat Juholan kauniita harmonikkamelodioita. Osuvasti nimetyssä kolmannessa kappaleessa Elektroniikkakerho Teemu Korpipään työskentely pääsi pääosaan. Hektisen harmonikkamelodian särkevä häiriöääni ja korkeat vingahtelut saivat aikaan kiireen ja epäjärjestyksen vaikutelman, kunnes kappaleen toisen osan melodiat palauttivat taas tilanteen normaaliksi.

Kuvankaappaus konserttistreamin tallenteelta

Spiikeissään Juhola esitteli kappaleiden teemoja ja syntytarinoita, ja puolivälissä kuultu Pachinko sensei on hänen näkemyksensä japanilaisesta äänimaisemasta. Ainakin minuun, joka en japanilaisesta kulttuurista tai musiikista tiedä saati ymmärrä mitään, tämä näkemys meni täydestä.

Jouko Kyhälän soitto ansaitsee myös maininnan. Viimeksi mainitussa kappaleessa hienon Hammondiin viittaavan urkusoundin ohella midihuuliharpusta irtosi ääniä, jotka vievät ajatukset melkoisen kauas kantasoittimesta.

Hienon konsertin huipennuksena toimi viimeinen kappale Tango kolmessa erässä, joka muistutti harmonikan perinteisestä käytöstä tanssimusiikissa. Joskin on sanottava että tämä tango ei välttämättä menisi läpi tällaisenaan tanssilavoilla.

Mutta miten on streamin toimiminen konsertissa käymisen vaihtoehtona? Sanoisin että kyseessä on parhaimmillaankin vain korvike.

Tietysti on helppoa istua kotisohvalla tai tietokonetuolissa, ei tarvitse matkustaa, eikä tarvitse laittaa pukua päälle. Lemmikkieläimien vienti konsertteihin ei ole sallittua, nyt sain rapsutella koiraa samalla kun kuuntelin ja katselin esitystä. Istuessani kuulokkeet päässä pystyin kuitenkin sulkemaan mielestäni kaikki muut ärsykkeet ja keskittymään konserttiin.

Kuitenkin tiedostin koko ajan olevani kaukana itse konserttipaikasta, ja oikeastaan mikään ei erottanut konserttia tallenteesta, paitsi tieto siitä että näkemäni ja kuulemani tosiaan on suora lähetys.

Johanna Juhola – Spaces, stories, scenery 1.11.2018 Helsingin Musiikkitalo:

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: