Kävin keikalla: Ultramariini Torvessa Lahdessa

Ultramariini
Ravintola Torvi, Lahti
13.10.2018

Matti Johannes Koivun sooloalbumit ovat olleet hyviä, mutta akustisvoittoisina ja jotenkin hyvinkin aikuisen kuuloisina jättäneet kaipaamaan sitä bändiä, josta mies tuli tunnetuksi.

Niinpä olikin mahdollista syvän innostuneisuuden pyyhkiä ylitseni, kun alkukesästä kuulin Ultramariinin aktivoituvan uudestaan.

Aikaa edellisen albumin ja Lasimeri-uutuuden välillä ehti kulua kahdeksan vuotta. Joukosta on poissa kitaristi ja sanoittaja Ville Aalto, joka keskittyy Vuoret-yhtyeeseen, eikä muita poisjäämisen syitä ole tarpeen spekuloida tässä.

Jäljelle jäivät laulavan ja kitaraa soittavan Koivun ohella Tuomas Ilmavirta, Juri Kaskela ja Teemu Vilmunen. Mainion albumin julkaisun merkeissä kiertäneen yhtyeen syksyn keikat loppuivat tähän Torven esiintymiseen, mutta toivottavasti seuraavia keikkoja ei tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin viime kerralla, eli seitsemää vuotta. Uusia levyjäkin saa toki tehdä hieman useammin kuin kahdeksan vuoden välein!

On nimittäin todellinen vääryys jos näin hyvä bändi siirrettäisiin taas telakalle.

DSC_1324
Viisi miestä mahtuu Torven lavalle, vaikka kuvassa näkyykin heistä vain kolme. Kuva: Antti Sillanmäki

Näkyvimmän roolin Torven piskuisella lavalla otti Koivu, joka toimi rajapintana yhtyeen ja yleisön välillä. Tuijottaessaan yleisöön ja soittaessaan Telecasteria pikkutakissaan mies näytti välillä erehdyttävästi nuorelta Wilko Johnsonilta.

Mainittujen soittajien soittotyylit ovat tosin kokolailla erilaiset.

Jo ensimmäisestä levystään asti tunnistettavan äänimaailman muodostanut yhtye onnistui toisintamaan soundinsa mainiosti myös livenä. Ultramariini on aina kuulostanut kuulaan kauniilta, herkältä, kevyeltä ja ehkä kliiniseltäkin. Yhdistelmä joka on omiaan kärsimään ongelmista livetilanteessa, mutta tällaisesta ei ollut merkkiäkään.

Onneksi tällaisia ajasta ja paikasta sopivasti irrallaan olevia yhtyeitä on, joskin harvassa, olemassa. Kahdeksan vuoden levytystauon aikana maailma ja musiikkikenttäkin on muuttunut, mutta Ultramariinin uusi albumi sopii saumattomasti sen diskografiaan, ja tuntuu samalla ajankohtaiselta ja relevantilta.

Settilistaan yhtye oli valinnut uuden albumin laajan esittelyn ohella paljon kappaleita erityisesti Juuri ja juuri olemassa -debyytiltä. Encoreen yhtye oli valinnut osuvasti juuri uuden albumin ja debyytin avauskappaleet. Tai kuten Koivu spiikkasi esityksen päättäneen  Koti-kappaleen: ”Lopuksi palaamme alkuun.”

En oikein nykyään enää innostu keikoille lähtemisestä niin kuin aiemmin. Ihmisten keskellä oleminen ahdistaa, ja varsinkin viikonloppuisin keskellä yötä baarissa humalaisten ihmisten katselu aiheuttaa voimakasta muualle haluamisen tunnetta.

Tämänkaltaiset esitykset luovat kuitenkin uskoa siihen, että keikoilla käynti on vielä minuakin varten.

Settilista:

Aulanko
Merkillinen vapaus
Impressionisti
Avaruudessa
Kalpea tähteni
Kaupunginpuisto
Huominen, tulisitpa nopeasti
Vaihtoehtoinen historia
Sointu
Aurinko
Elohopeaa
Sävelet
Lasimeri taivaansini

Utopia
Koti

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: