Kävin keikalla: Pimeys Pato Klubilla Kuusankoskella

Pimeys
Pato Klubi, Kuusankoski
16.9.2018

Kuusankoski ei välttämättä herätä tuntemuksia kovinkaan eloisana keikkapaikkakuntana. Aiemmin olin itse nähnyt entisessä kaupungissa, nykyisin Kouvolan kaupunginosassa vain Mikko Alatalon esittävän paikallisen pubin terassilla Junnu Vainion kappaleita.

Tuolloinkin eksyin paikalle vahingossa, joskin on sanottava että keikka oli ihan mielenkiintoinen.

Kouvolalaiseen keikkapaikkakarttaan on kuitenkin syntynyt Pato Klubi, joka sijaitsee paperikaupungin historiaa huokuvassa tehdasmiljöössä. Pato Klubi on osa entisessä paperitehtaassa sijaitsevaa Taideruukkia, joka tarjoaa kulttuurielämyksiä monipuolisesti. Tässäpä siis oivallinen syy mennä Kuusaalle!

DSC_1057.JPG
Tehdasmiljööseen syntyneen Taideruukin uumenista löytyy rock-klubi. Kuva: Antti Sillanmäki

Neljättä albumiaan äänittävä Pimeys ulkoilutti uusia kappaleitaan Pato Klubilla riisuttuina sovituksina, kuin hengähdystaukoina vanhojen kappaleiden seassa. Uskon että nyt esitetyt koeversiot tulevat vielä saamaan lihaa luidensa ympärille niin levylle kuin tuleville keikoille.

Yhtye on mahdollista nähdä kuluvan syksyn aikana vielä Helsingissä 12.10. G Livelabissa, ennen kuin se sulkeutuu studioon viimeistelemään uuden albumin.

Pato Klubilla istuttiin rock-keikalle epätyypillisesti penkeillä, ja pöydillä paloivat kynttilät. Tämä ratkaisu antoi mahdollisuuden yhtyeelle esittää hieman rauhallisempi setti, ja tähän uusien kappaleiden riisutut sovitukset sopivat mainiosti. Samalla kuitenkin jäätiin hieman siitä intensiteetistä, jonka parhaimmillaan todella lujasti rokkaava yhtye ja mukana elävä yleisö synnyttää.

IMG-20180916-WA0001.jpg
Rokkikeikalla voi toisinaan myös istua. Kuva: Terhi Holmberg

Tosin loistavina soittajina ja laulajina Pekka Nisu kitaroineen ja Joel Mäkinen koskettimineen osaavat kyllä vangita kuulijansa riisutummissa puitteissakin, ja he esittivätkin koko yhtyeen voimin esitettyjen vanhojen kappaleiden ohella uusia kappaleita vuorotellen yksinään.

Parhaimmillaan Pimeys on kuitenkin, kun koko bändi on lavalla. Basisti Jukkis Virtanen sekä rumpali Tuomo Laakso luovat eleettömästi ja varmasti pohjan keulakuvakaksikon esiintymiselle.

Onkin harmillista tietää että Tuomo Laakso on päättänyt jättää yhtyeen.

Nisun ja Mäkisen äänet tukevat mainiosti toisiaan, ja yksi yhtyeen vahvuuksista on miltei kappale kappaleelta liidilaulua vuorottelevien miesten stemmalaulut. Nopeatempoisissa kappaleissa kuten Hetki vielä kun koko bändi pääsee vauhtiin on meno parhaimmillaan. Näissä hetkissä harmitti katsoa keikkaa istuen.

Encoreen yhtye oli säästänyt kaksi ensimmäisen levyn herkkupalaa, sielukkaan avausraita Pimeyden ja juhlatuulella etenevän kappaleen Igor, Boris, Hugo ja mä. Yleisölle olisi maistunut vielä toinen encore, mutta keikka päättyi tähän.

Jäämme siis odottamaan innolla uutta levyä ja sitä seuraavia keikkoja.

Settilista:

Hei taas vanha maailma
Jos saisin toisen kerran elää
Näin sinut unessa
Meidän huoneeseen
Viimeinen mahdollisuus
Joku syntyy, joku kuolee
Vierelläs oon
Kiinni
Laput silmillä
Lähdetään
Rakennukset
Hetki vielä
Näin sellaisen kirkkauden

Pimeys
Igor, Boris, Hugo ja mä

Artikkelikuva: Tero Ahonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: