Merkkipäivä: Manic Street Preachers – This Is My Truth Tell Me Yours 20 vuotta

Manic Street Preachersin viides albumi This Is My Truth Tell Me Yours ilmestyi syyskuun 14. päivä vuonna 1998.

Glam rock ja punk määritteli Manic Street Preachersin uran alkuvaiheita. Erityisesti James Dean Bradfieldin välittömästi tunnistettava maailman tuskaa heijasteleva lauluääni erotti yhtyeen harmaasta massasta heti ensilevytyksestä lähtien.

Yhtyeen vuonna 1992 julkaistu debyyttialbumi Generation Terrorists oli yhtyeen ennakkoon lietsoman hypen ja singlen Motown Junk ansiosta erityisen odotettu tapaus Britanniassa. Albumi osoittautuikin arvostelumenestykseksi, ja myi myös kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Loistavaa starttia seurasi myyntilukujen lasku, ja myös taiteellisesta näkökulmasta yhtyeen seuraava albumi Gold Against the Soul (1993) osoittautui pettymykseksi, mutta The Holy Bible (1994) palautti kriitikoiden uskon yhtyeeseen. Samaan aikaan yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen tekstittäjä Richie Edwards luisui syvemmälle mielenterveysongelmien kierteeseen.

Mies kärsi alkoholismista, anoreksiasta ja masennuksesta, ja joutuikin vuoden 1994 heinäkuussa sairaalahoitoon viilleltyään itseään vakavasti. Hän painoi tuossa vaiheessa 38 kiloa.

Edwards palasi sairaalahoidosta yhtyeen riveihin syyskuussa, ja liittyi mukaan The Holy Bibleä seuranneelle kiertueelle. Hänen yhtyetoverinsa uskoivat miehen olevan kunnossa, tai niin kunnossa kuin albumin tekstien itsetuhoisten mielisairauden kuvausten tekijä saattoi olla.

Richie Edwards katosi, todennäköisesti murhaten itsensä, helmikuussa 1995, ja Manic Street Preachersin ensimmäinen aikakausi tuli äkilliseen päätökseensä.

manic_street_photoshot_L130509-1-620x410
Manic Street Preachers trioksi kutistuneena vuonna 1998. Kuva: Bandphoto Agency

Yhtye ei ollut kuitenkaan valmis lopettamaan, vaan aloitti nopeasti uuden albumin tekemisen. Radioystävällisempi ja poliittisesti valveutuneempi Everything Must Go ilmestyi vuonna 1996, ja suuri yleisö ottikin albumin omakseen.

Vuoden 1998 jatkoi samalla hyväksi havaitulla linjalla, ja vankisti yhtyeen suosiota niin Britanniassa kuin Euroopassakin. Albumi oli myös yhtyeen ensimmäinen listaykkönen Britanniassa.

Basisti Nicky Wiren kokonaan tekstittämä ja laulajakitaristi Bradfieldin ja rumpali Sean Mooren säveltämä albumi kokeilee entistä laajemman soitinvalikoiman kanssa, ja aiemmin särökitaraan luottanut yhtye soi puhtaiden kitaroiden, jousien ja koskettimien varassa.

Erityisesti upeat jousisovitukset nostavat monet kappaleet kuten Tsunamin ja My Little Empiren liitoon.

Nuo kappaleet täydentävät albumin alkupuolen hittikimaran, joka on komea lista missä tahansa kontekstissa. Sijoittaisin itse albumin brittipopin jatkumoon, ja sen viimeisiin suuruuden päivien mestariteoksiin. Manic Street Preachers toki ammentaa hieman eri lähtökohdista punk-juurineen kuin vaikkapa Beatlesin nimeen vannova Oasis.

Toki Manic Street Preachers on kuitenkin lähtökohtaisesti alternativea, eikä pärjää mitenkään esimerkiksi juuri Oasiksen myyntiluvuille.

Silti The Everlasting, If You Tolerate This Your Children Will Be Next ja You Stole the Sun From My Heart -kolmikolla alkava albumi on pop-musiikkia parhaimmillaan. Albumin jälkimmäinen puoli ei aivan pärjää alkupuolelle, mutta sisältää Born a Girlin ja Black Dog on My Shoulderin kaltaisia pieniä helmiä.

This Is My Truth Tell Me Yours oli edelätäjänsä enteilemä suunnanmuutos, joka karkotti vanhoja faneja, mutta kerrytti yhtyeelle roimasti uusia ystäviä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: