Kuuntelin levyn: Lasten Hautausmaa – III

Tämän levyarvion piti tulla ulos jo alkukesästä, mutta erinäisistä kiireistä johtuen olen aikataulusta pari kuukautta myöhässä. Siinä ajassa olen kuitenkin ehtinyt ostamaan Lasten Hautausmaan uuden levyn vinyylipainoksena ja katsastamaan yhtyeen keikkakunnon Ilosaarirockissa. Bändi on noussut kuin varkain yhdeksi omista suosikeista suomalaisen indierockin saralla.

Kun puhutaan kolmansista osista, ne kalpenevat yleensä kahdelle aikaisemmalle osalle, oli kyse sitten musiikista tai elokuvista. Lasten Hautausmaa tekee kuitenkin tässä poikkeuksen, sillä III saattaa hyvinkin olla toistaiseksi heidän vahvin ja tyylikkäin albumikokonaisuus.

Kraaterijärvi x sisältää jotain hyvin tutun kuuloista suomalaista melankoliaa, mutta silti tässä on myös paljon uutta. Kyseessä on sopivan ripeä startti levylle. Liikaa ei tykitetä, mutta siihen ei ole vielä tarvetta. Tove Janssonille omistettu Tove pistää hieman lisää kierroksia koneeseen. Biisi on sanoitettu mielestäni varsin taidokkaasti, Tove-tietous on selkeästi hallussa. Kappaleen kertosäkeen laulumelodiat ovat levyn tarttuvimmasta päästä, homma toimii!

Yksi Lasten Hautausmaan kantavista voimista on mielestäni Kristiina Vaaran sekä Tuomo Mannosen hienot stemmalaulut, jotka tuovat mieleen muun muassa Noitalinna Huraan tyylin. En usko, että Lasten Hautausmaan kolmaskaan levy olisi näin onnistunut ilman Kristiina Vaaran laulusuorituksia. Vaara pystyy omalla heleällä lauluäänellään luomaan kuuntelijassa parhaimmillaan vahvoja melankolisia mielikuvia ja tunnelmallisuutta.

Tuo tunnelmallisuus ja ”suomimelankolia” on hyvin esillä Mäntymetsän kaltaisissa kappaleissa. Jos taustalle lisäisi hieman särökitaraa niin voitaisiin puhua doomahtavasta rockista. Toisaalta Karhupuisto x tarjoaa vielä kipakampaa Lasten Hautausmaata levyn loppupuoliskolla. Tämänkin kappaleen laulumelodioissa on mukana sopiva sekoitus kaihoisuutta ja voimaa. Laadukkaan biisikavalkadin joukossa levyn viimeistä biisiä edeltävä Maan äiti x jää ehkä hieman muiden kipaleiden varjoon, mutta ero ei ole häiritsevän suuri.

Rasin yläkoulussa, Valkealassa äänitetyn levyn soundit miellyttävät ainakin allekirjoittaneen korvaa. Levyn hitaammissa biiseissä annetaan sopivasti tilaa heleille soundeille, ja nopeammissa ralleissa on sopivasti Lasten Hautausmaalle ominaista rosoisuutta. Homma toimii tältä osin varsin mainiosti.

Lasten Hautausmaan kolmoslevyn ehdoton helmi ja ”instant hit” -osastoon kuuluva kappale on päätösbiisi Onnellinen Hullu. Kristiina Vaaran pikkusiskolle omistettu biisi on kuin sekoitus Noitalinna Huraan ja Stellan parhaimpien päivien tuotantoa, kaikki tämä onnistuneesti tuotuna nykypäivään. Onnellinen Hullu on myös yksi niistä kappaleista, joissa Touko Arhonsalon kitarointi kannattelee biisiä erinomaisesti.

Jo viiden vuoden ikään ehtineelle Lasten Hautausmaalle voi tämän julkaisun myötä povata vahvaa tulevaisuutta ja kasvavaa suosiota suomalaisessa rock-skenessä. Melankolisiin tunnelmiin pohjautuvat biisit uppoavat varmasti kotimaiseen kuuntelijakuntaan jatkossakin. Kaiken lisäksi bändi on myös iskussa livenä, tämä tuli todistettua viime kesänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: