Liian aikaisin lähteneistä

Vanhan kliseen mukaan kuolema tekee taiteilijan. Monet artistit ovatkin saavuttaneet legendan aseman liian aikaisin tapahtuneen kuolemansa johdosta.

Kurt Cobainin ja Janis Joplinin kaltaiset nimet tuntevat jotakuinkin kaikki länsimaista populaarikulttuuria seuranneet ihmiset. Seuraavassa esittelen kuitenkin muutaman nimen, jotka eivät ole yhtä tunnettuja, mutta eivät kuitenkaan missään nimessä ansaitse tulla unohdetuiksi.

Jim Croce

Jim Croce oli philadelphialaislähtöinen countrysta ja folkista ammentanut laulaja-lauluntekijä, jota suuri menestys karttoi miltei elämän loppuun saakka. Hänen viimeinen elinaikanaan julkaistu albumi You Don’t Mess Around With Jim (1972)päätyi kuitenkin Yhdysvaltain Billboard-listan kärkeen, ja Crocen ura lähti viimein nousuun.

Kiertueen aikana hän levytti viimeiseksi jääneen albuminsa I Got a Name. Kiertueella kypsyi myös päätös lopettaa musiikkiura ainakin toistaiseksi, ja keskittyä perhe-elämään, olihan hän tuore isä.

Croce kirjoitti kiertueella vaimolleen kirjeen, jossa selitti tuntojaan ja kertoi päätöksestä lopettaa musiikin tekeminen. Kirje ei kuitenkaan ehtinyt perille miehen elinaikana, sillä hän kuoli kirjeen lähetettyään lento-onnettomuudessa 20.9.1973 matkalla keikkapaikalta toiselle.

Croce oli kuollessaan 30-vuotias.

I Got a Name ilmestyi Crocen kuoleman jälkeen, ja nousi listoille osittain edellisen albumin menestyksen siivittämänä, mutta varmasti myös artistin kuoleman ansiosta. Albumin nimikappaleen kirjoittivat Charles Fox ja Norman Gimble elokuvan The Last American Hero tunnussävelmäksi, ja tarjosivat kappaletta Crocen laulettavaksi.

Mies suostui, ja kappaleesta tulikin kenties hänen tunnetuin hittinsä. Vuonna 2012 Quentin Tarantino liitti kappaleen elokuvansa Django Unchained -soundtrackille, tehden sitä tunnetuksi uudelle sukupolvelle.

Patrick Cowley

Patrick Cowley oli yhdysvaltalainen elektronisen tanssimusiikin pioneeri, jota muun muassa Pet Shop Boysin ja New Orderin jäsenet ovat kuvailleet suureksi innoittajakseen.

Buffalosta kotoisin ollut Cowley muutti San Franciscoon vuonna 1971 opiskellakseen musiikkia, ja perehtyikin opinahjossaan City of San Francisco Collegessa erityisesti syntetisaattoreihin. Cowley pääsikin tutustumaan tuossa vaiheessa kohtuullisen uuteen instrumenttiin etujoukoissa, ja hyödynsi koulutustaan musiikissaan.

Cowley yhdisti syntetisaattorit funkahtavaan diskomusiikkiin, ja tuli keksineeksi kokonaisen genren, joskin Giorgio Moroder teki samoihin aikoihin samaa työtä Italiassa.

Cowleyn 1980-luvun alkuun sijoittunut levytysura käsitti EP:n Menergy (1981) ja LP:t Megatron Man (1981) ja Mind Warp (1982). Erityisesti nimikappaleet Menergy ja Megatron Man olivat suosittuja homoseksuaalien klubiskenessä.

Mind Warp jäi Cowleyn viimeiseksi levytykseksi, sillä mies kuoli 12.11.1982 32-vuotiaana Aidsin komplikaatioihin. Uutena sairautena HIV aiheutti lääkäreille päänvaivaa, eikä Cowley koskaan saanut kunnollista diagnoosia saati oikeanlaista hoitoa, vaan sairautta hoidettiin muun muassa ruokamyrkytyksenä.

Vaikka Cowley onkin jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi nimeksi, voi Megatron Mania kuunnellessaan havaita, kuinka suuri merkitys miehen musiikilla on ollut elektronisen tanssimusiikin kehitykselle:

 

Ilari ”Claude” Peltola

Ilari Peltola, taiteilijanimeltään Claude, oli vokalisti, joka tuli tunnetuksi erityisesti 1980-luvulla aktiivisena olleesta Smack-yhtyeestä.

1970-luvun garagerockista ja protopunkista ammentanut Smack julkaisi neljä albumia, ja oli ensilevystään Smack On You (1984) lähtien suosittu Suomessa. Yhtyeen todellinen tavoite oli kuitenkin ulkomaiden, varsinkin Yhdysvaltojen valloittamisessa.

Se kiersikin ahkerasti erityisesti länsirannikolla, mutta suuri menestys jäi saavuttamatta.

Vaikka suuri menestys ulkomailla kiersikin yhtyeen, kohosi se rock-piireissä kulttimaineeseen. Guns ’N Roses -kaksikko Izzy Stradlin ja Slash ovat maininneet Smackin puhuessaan vaikutteistaan, ja levyttipä Nirvana jopa coverin kappaleesta Run Rabbit Run.

Kun Smack ei saavuttanut haluamaansa menestystä, jääden vaille levytyssopimusta Yhdysvalloissa, alkoi yhtyeen jäseniä kiinnostaa keikkailun ohella enenevissä määrin myös rock-elämän lieveilmiöt. Tähän kyllästyneenä Claude jätti Yhdysvallat taakseen kesällä 1990, ja Smack hajosi lopullisesti.

Ikuiseksi arvoitukseksi jääkin, olisiko Smackin menestys ollut ammattimaisemman taustaorganisaation avulla suurempaa. Varmaa on kuitenkin, että yhtye tasoitti tietä myöhemmin ulkomaille lähteneille vientitoivoille, kuten HIMille.

Kotimaahan palattuaan Claude jatkoi musiikkiuraansa, ja perusti The Fishfacesin. Synnynnäinen sydänvika koitui kuitenkin miehen kohtaloksi, ja Claude menehtyi 30-vuotiaana 22. syyskuuta 1996.

Smackin tunnistettava tyyli oli läsnä jo ensimmäisellä singlejulkaisulla:

 

Artikkelikuva: Smack-yhtyeen Claude vuonna 1985. Kuva: smackonyou.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: