Kävin keikalla: A-ha Kööpenhaminan Tivolissa

A-ha
Tivoli, Kööpenhamina
27.7.2018

Kun puhutaan yhdestä Norjan menestyneimmistä yhtyeistä, eli A-hasta, useimmille tulee mieleen lähinnä 80-luvun puolivälin megahitti Take On Me. James Bond -fanit tunnistavat yhtyeen myös vuoden 1987 Bondin eli The Living Daylightsin tunnusbiisistä.

Norjalaistrio on kuitenkin paljon muuta kuin pelkkä yhden (tai kahden) hitin ihme. Etenkin vuonna 1986 julkastu Scoundrel Days sekä vuoden 1993 Memorial Beach ovat sellaisia levyjä, jotka osoittavat väitteen todeksi. Bändin tuotannon laajuuden sai myös huomata sankoin joukoin paikalle saapunut yleisö.

Suomessa A-ha ei ole menestynyt yhtä hyvin kuin Ruotsissa, Norjasta puhumattakaan. Luultavasti tämän takia yhtye on karttanut Suomea kuin ruttoa keikkarintamalla näihin päiviin saakka. Vuonna 2010 yhtye teki Ending On a High Note -kiertueen, jota mainostettiin yhtyeen vihoviimeisenä rundina.

Toisin kuitenkin kävi, kun A-ha teki uran toisen comebackinsa vuonna 2015 (ensimmäinen tapahtui vuonna 2000). Melko paljon A-han musiikkia viime vuosina kuunnelleena ajattelin, että yhtye on hyvä tsekata nyt livenä, ennen kuin pillit lyödään uudestaan pussiin.

Sain matkustaa Kööpenhaminaan saakka nähdäkseni norjalaispopparit livenä. Tanskaakin A-ha on karttanut melko hyvin viime vuosina, tämä oli yhtyeen ensimmäinen keikka maassa yli kymmeneen vuoteen.

Kööpenhaminan Tivolissa pidetty keikka oli alusta loppuun saakka laadukas. Soitannollisesti A-ha on muovautunut parin viime vuoden aikana tiiviiksi nipuksi.

Keikkayleisöä silmäillessä huomasi, että kyseessä on pitkän uran tehnyt pohjoismainen pop-suuruus, sillä yleisön keski-ikä oli silmämääräisesti neljänkymmenen ikävuoden tienoilla. Oli myös mukava nähdä, että vanhemmat kuin uudemmatkin A-ha -helmet saivat yleisöltä varsin lämpimän vastaanoton.

Keikan ikimuistoisin hetki tapahtui encoren alussa, kun yleisö sai ihastella kuunpimennystä samalla kun kohtalokas Scoundrel Days tärähti käyntiin. Biisi sopi tilanteeseen täydellisesti.

On totta, ettei Morten Harketin erityinen lauluääni ole enää aivan yhtä vahva kuin 80-luvulla, mutta tuskinpa kukaan paikalla olleista sellaista odottikaan. Harketin olemus lavalla vaikutti vähäeleiseltä, mutta jokainen biisi tulkittiin huolellisesti.

Oman lisän bändin melankolisiin biiseihin toi pieni jousisektio, joka on ollut bändin mukana jo viime vuoden MTV Unplugged -kiertueelta saakka. Ehdottomasti onnistunut valinta.

 

Keikan aikana sai huomata varsin hyvin sen, miten laaja A-han tuotanto lopulta on. Take on Me:n taakse kätkeytyy sellaisia helmiä kuin Stay on These Roads, Manhattan Skyline, Hunting High and Low ja kakkoslevyn Scoundrel Days. Samalla ainakin allekirjoittaneelle jäi sellainen mielikuva, ettei superhitti Take On Me edes ollut keikan kohokohta, vaan pikemminkin bändin astetta syvällisempi tuotanto.

Kööpenhaminan pimenevässä ja tunnelmallisessa illassa oli mukava huomata, että A-halla riittää yhä seuraajia. Tivolin keikkaa todisti peräti noin 20 000 silmäparia. Ei huono saavutus yhden hitin ihmeeltä.

Settilista:

Cry Wolf
The Blood That Moves the Body
The Weight of the Wind
Minor Earth, Major Sky
Crying in the Rain
Foot of the Mountain
Analogue (All I Want)
Lifelines
Train of Thought (demoversio)
Stay on These Roads
Sycamore Leaves
Manhattan Skyline
Hunting High and Low
I’ve Been Losing You
The Sun Always Shines on TV

Encore:
Scoundrel Days
The Living Daylights
Take On Me

Artikkelikuva: Fredagsrock

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: