Merkkipäivä: Bruce Springsteen – Darkness on the Edge of Town 40 vuotta

Bruce Springsteenin neljäs albumi Darkness on the Edge of Town ilmestyi kesäkuun toisena päivänä vuonna 1978.

Springsteen aloitti levytysuransa albumilla Greetings from Asbury Park, N.J., joka ilmestyi tammikuussa 1973. Jatkoa seurasi jo saman vuoden marraskuussa The Wild, the Innocent & the E-Street Shuffle -albumin muodossa.

Nämä kaksi albumia toimivat harjoituskappaleina Springsteenin uralla, ilman suurempaa menestystä, ja samalla levy-yhtiö Columbia alkoi jo tuskastua lähinnä kuluja aiheuttavaan artistiinsa. Eräs ilta Cambridgessä, Bostonin vieressä kuitenkin muutti kaiken. Bonnie Raittin lämppärinä toiminut Springsteen yhtyeineen kiinnitti jo lähes musiikkiteollisuuteen kyllästyneen Jon Landaun huomion, ja alkoi tapahtumakulku, joka johti yhden maailman suosituimman rock-tähden uran todelliseen alkamiseen.

Landau vaikuttui näkemästään ja erityisesti kuulemastaan, ja kirjoitti bostonilaiseen The Real Paper -lehteen sittemmin kuolemattomaksi muuttuneen lausahduksen: ”Olen nähnyt rock ’n roll -tulevaisuuden, ja sen nimi on Bruce Springsteen.”

Springsteenin suhtautuminen oli aluksi kyyninen Landaun ylistyssanoihin, olihan hän joutunut aiemminkin pettymään kriitikoiden arvostuksen realisoituessa kehnoksi kaupalliseksi menestykseksi. Luettuaan Landaun arvion The Wild, the Innocent & the E-Street Shuffle -albumista, ja hyväksyttyään tämän mielipiteen levyn ohuesta soundimaailmasta, antoi Springsteen Landaulle mahdollisuuden vaikuttaa uuden albumin levytyksen tuotantoon.

Lopputuloksena oli elokuussa 1975 ilmestynyt Born to Run, joka oli lähtölaukaus Springsteenin valtavalle menestykselle, ja toimi samalla ensimmäisenä todisteena Landaun The Real Paperissa esittämälle profetialle.

Siinä missä kolme ensimmäistä albumia ilmestyi kahden vuoden aikana, saatiin seuraavaa odottaa lähes kolme vuotta. Syynä viivästymiselle olivat erinäiset sopimustekniset ongelmat ja oikeussalitaisto Springsteenin entisen managerin Mike Appelin kanssa.

Ilmestyttyään albumi pysyi Yhdysvaltain albumilistalla päätähuimaavan 97 viikon ajan, myyden triplaplatinaa, vaikkei se sisältänytkään Born to Runin lailla superhiteiksi nousseita kappaleita.

Mutta miksi albumia kannattaa muistella vielä neljänkymmentä vuotta sen ilmestymisen jälkeen?

Se ei missään nimessä ole Springsteenin uran kaupallinen huippu, myihän Born in the U.S.A. pelkästään Yhdysvalloissa peräti viisitoistakertaisesti platinalevyyn oikeuttavan määrän. Mutta miehen uran taiteellinen kohokohta se on.

Albumin tuottaneet Springsteen, Landau ja ensialbumista lähtien taustayhtyeenä toimineen The E Street Bandin kitaristi Steven Van Zandt loivat upean soundimaailman, jossa yhtye soi voimiensa tunnossa. Bändi sytyttää Springsteenin säveltämät kappaleet upeampaan loistoon kuin millään edeltäneellä tai seuranneella albumilla.

Edeltäjäänsä verrattuna albumi on vahvempi ja tasalaatuisempi kokonaisuus, vaikka sitten todellisen jättihitin puuttumisen kustannuksella.

Levyllä vuorottelevat railakkaammat rock-palat, kuten yhden kaikkien aikojen parhaista rumpufilliavauksista sisältävä avausraita Badlands, ja tunnelmalliset balladit, kuten Racing in the Streets, joka kertoo katukilvanajoa harrastavan miehen tasapainoilusta autojen ja perhe-elämän välillä. Samalla se sisältää varmasti yhden lauletun historian herkimmistä suosionosoituksista autoille. Jos ette usko, niin kuunnelkaa miten Springsteen laulaa seuraavat sanat:

I got a sixty-nine Chevy with a 396
Fuelie heads and a Hurst on the floor
She’s waiting tonight down in the parking lot
Outside the Seven-Eleven store

Yleisesti albumin tekstit kertovat tarkkanäköisesti amerikkalaisen työväenluokan kamppailusta rakkauden, rahan ja menneisyyden painolastin kanssa. Kouriintuntuvimmin Springsteen laulaa kappaleessa Factory, jonka tekstissä kertojan isä käy koko elämänsä tehtaassa töissä, antaen tehtaalle kaikkensa, saamatta siltä loppujen lopuksi mitään takaisin.

Kunpa voisin olla samaistumatta kappaleen tekstiin.

Siinä missä kansainväliseksi maailmantähdeksi ja monimiljonääriksi kohonnut Springsteen voi nykyään olla uskottava työväenluokan äänitorvi vain ulkopuolisen tarkkailijan roolissa, oli tilanne vielä vuonna 1978 eri. Tavalliseen työveänluokkaiseen perheeseen syntynyt tavallinen newjerseyläismies laulaa omasta todellisuudestaan, ja se tekee albumin tunnelmasta niin vahvan ja aidon.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: